Jos kalasi sairastuvat, yritä tehdä diagnoosi mahdollisimman nopeasti. Lue alla olevat ohjeet huolellisesti ja pohdi, mistä sairaudesta todennäköisimmin on kyse. Jos vain yksittäiset kalat ovat sairastuneet, niitä tulisi hoitaa erillisessä astiassa lammen ulkopuolella. Haluamme tässä yhteydessä korostaa, että turvallisinta on pitää uudet kalat aina hetken aikaa karanteenissa ennen niiden päästämistä lampeen.
Kalat kantavat melkein aina erilaisia sairauksia, jotka puhkeavat oikeanlaisissa olosuhteissa, esim. huonolaatuisessa vedessä tai voimakkaissa lämpötilavaihteluissa. Tämän vuoksi on tärkeää tarkistaa usein veden pH- ja nitriittiarvot. Uudet kalat tulee totuttaa hitaasti uuteen veteen. Suosittelemme veden testaamiseen mittatikkujamme, joiden avulla lammen tärkeät vesiarvot voidaan mitata nopeasti ja helposti. Tarkkaile, ovatko kalojen värit haalistuneet, hankaavatko ne itseään pohjaan tai kasveihin tai ovatko niiden evät supussa. Ne ovat usein merkkejä huonosta vedenlaadusta tai sairaudesta.
Lampikalojen sairauksien yleisoireet
RUUMIS JA EVÄT:
• Valkoisia pilkkuja, joiden koko on n. 1 mm – Kalaloinen (Ichthyophthirius) – hoito 1. • Valkoisia pilkkuja, joiden koko on alle 0,5 mm. – hoito 1. • Valkoinen/vihreä 'pumpulimainen' peite – Sienitauti – hoito 2. • Valkoinen limainen peite – Usein pienten loisten (Costia jne.) aiheuttama loistauti – hoito 1 (uusiutuessa (hoito 2)). • Isommat loiset – esim. kidusloinen (pitkulainen) tai kalatäi (pyöreä vihreä/läpinäkyvä) – hoito 1. • Geelimäiset limamöykyt (erityisesti karpeilla) – Virusinfektio – kaavi lima varovasti pois, hoito 2. • Repaleiset ja verestävät evät – Evärutto – hoito 3. • Avohaavoja ja 'reikiä' – Reikätauti – hoito 3. • Turvonnut ruumis ja pullistuneet silmät – Vesipöhö – hoito 3 (vaikea parantaa).
KIDUKSET:
Nopeat kidusliikkeet ovat usein oire hapenpuutteesta tai huonosta vedenlaadusta. Osittainen vedenvaihto on suositeltavaa. Nopeat kidusliikkeet, jotka jatkuvat yhä vedenvaihdon jälkeen, ja verestävät kidukset voivat olla oire kidusten tulehtumisesta. Hoidoksi soveltuu Anti Bakterie (3).
Hoitotuotteet kalojen sairauksia vastaan:
Antiparasit (1) Antisvamp (2) Antibakterie (3) ja Suola (1, 2)
SuolaSuolaa voidaan käyttää mainiosti joko yksinään tai yhdistelmänä sairauksien ehkäisyyn. Käytä kuitenkin aina puutarhalampiin tarkoitettua suolaa. Ehkäisevä annostuspitoisuus on 0,3 %. Kalojen luonnollinen suolapitoisuus on n. 0,3 %, eivätkä ne stressaannu, kun ympäröivässä vedessä on sama pitoisuus. Suolaa voidaan käyttää myös hoitokeinona, jolloin annostuspitoisuus tulisi suurentaa n. 1,5 - 2 %:iin. Kaloja tulee kylvettää n. ½ tuntia tehokkaalla ilmastuksella. Tarkkaile kaloja hoidon aikana, jotta huomaat, jos ne voivat huonosti. Jos lammessa on simpukoita, suolaa ei saa lisätä.
Kuinka suuri lampesi on?
Kaloja lääkitessä on tärkeää tietää lammen tilavuus, jotta lääkettä annosteltaisiin oikein. Sen laskemiseen voidaan käyttää joko lammentilavuuslaskuria tai tilavuuslaskentaohjelmaamme.
Suola rauhoittaa ja desinfioi erityisesti koikarppeja ja kultakaloja.
Kun kala siirretään paikasta toiseen, se usein stressaantuu, mikä on merkittävä sairauksia aiheuttava tekijä. Pieni annos Aqua saltia rauhoittaa kaloja, jolloin ne eivät ole niin alttiita sairastumaan. Ihanteellinen annos on noin 0,3 %. 8 l riittää silloin noin 15 000 litralle vettä.
Suola rauhoittaa ja desinfioi erityisesti koikarppeja ja kultakaloja.
Kun kala siirretään paikasta toiseen, se usein stressaantuu, mikä on merkittävä sairauksia aiheuttava tekijä. Pieni annos suolaa rauhoittaa kaloja, jolloin ne eivät ole niin alttiita sairastumaan. Ihanteellinen annos on noin 0,3 %. 8 l riittää silloin noin 15 000 litralle vettä.
Allaskalat voivat joskus saada sienitartunnan, ja hoito on tärkeä aloittaa, ennen kuin ne menevät liian huonoon kuntoon. Vaarana on myös, että bakteerit iskevät sienten synnyttämiin haavoihin.
Jos kultakalat ovat liman peitossa, syynä on useimmiten sieni-infektio.